Sukukokous Kajaani 13.–15.7.2012

Sukuseura Leskiset ry:n sukukokoukset on tavattu järjestää kolmen vuoden välein. Viimeisimmät kokoukset ovat suuntautuneet naapurimaihin: Pietariin ja Tukholmaan. Sitä ennen vuodesta 1984 alkaen on kokoonnuttu eri puolilla Suomea – enimmäkseen itäisessä Suomessa. Tänä kesänä siirryttiin askel pohjoisemmaksi, kun kokous järjestettiin kainuulaisissa maisemissa. Täällä Leskisiä on asunut vuosisatojen ajan; Savosta käsin ovat Leskiset tulleet asuttamaan näitä Kainuun korpia.

Perjantai-iltana kokoonnuimme Kajaaniin Scandic Hotel Kajanukseen. Ohjelmassa oli mm. nimikylttien jakaminen ja pieni tervetuliaistilaisuus, jossa yhteislaulu raikui Jaana Tanin johdolla ja Hannes Leskisen haitarinsoiton säestyksellä. Kolmen päivän aikana tuli laulettua Nälkämaan laulu useaankin otteeseen! Opettaja ja kirjailija Arvo Leskinen lahjoitti paikalla olijoille kirjoittamansa pienen kirjasen Miksi juuri Särkinen?, joka kertoo tarinan savolaisen ”reviirinetsijän” tulosta Kainuuseen. Loppuilta kului vapaamuotoisen seurustelun merkeissä, ja silloin oli oiva tilaisuus vaihtaa kaikessa rauhassa kuulumisia tuttujen ja sukulaisten kesken.

Lauantaina lähdettiin aikaisen herätyksen saattelemina koko päivän retkelle, joka oli suuntautuva Suomussalmelle. Sitä ennen ohjelmassa oli bussikierros Kajaanin keskustassa sekä Paltaniemen kulttuurikohteissa. Paikallisten oppaiden johdolla tutustuttiin mm. Paltaniemen kuvakirkkoon, Keisarin talliin sekä vanhan kirkon paikkaan ja hautausmaahan Kirkkoniemessä. Matka Suomussalmelle taittui leppoisasti kainuulaista metsä- ja järvimaisemaa bussista käsin silmäillessä. Matkalla kuultiin myös kuusamolaisen Reijo Päiväniemen anekdootteja syntyjään Leskisiä olevan 95-vuotiaan äitinsä ja tämän kaksoissisarensa monivaiheisilta elämäntaipaleilta Sallassa. Mainittakoon, että sisarukset kuolivat matkamme jälkeen noin kuukauden välein kuluneen syksyn aikana.

Suomussalmelle saavuttuamme vuorossa oli retken ilmeinen pääkohde – korpikirjailija Ilmari Kiannon kotipaikka – Turjanlinnassa, jonne matkattiin 100-vuotiaan Kianta-laivan kyydissä. Tuulen tuiverrus ja hieman vilpoinen keli eivät häirinneet matkantekoa, kun saimme nauttia Kiantajärven upeista maisemista laivan kannella. Ja perillä odotti mielenkiintoinen kotimuseo, jonka värikkäästä ja erikoisestakin historiasta paikallisoppaat kertoivat kiintoisasti. Erityisen hauskaa oli kuunnella Ilmari Kiannon kirjoittaman Turjanlinnan satukirjan satu Pikku Pojan kirkko, jonka mainio paikallinen opas eläytyen luki sadun esikuvana olevassa ”kirkossa” – kallioisessa mäntymetsässä, ison kivenlohkareen kupeessa.

Hyvän lauantaipäivän ohjelmaa täydensi vielä teatteriesitys pullakahveineen luonnonhelmassa paikallisessa kesäteatterissa. Draamakomedia Vapauden kaiho vei katsojat mukanaan vuoden 1917 Suomussalmelle, jossa elettiin murrosten kevättä ja kesää. Eero Schroderuksen kirjoittama ja hänen tyttärensä Ulla Schroderuksen ohjaama mainiolla Kainuun murteella esitetty näytelmä pohjautui aikalaiskertomuksiin, muistelmiin ja kirjallisiin lähteisiin, joskin henkilöhahmot olivat fiktiivisiä.

Sunnuntain sukukokouksen avasi sukuseuran kunniapuheenjohtaja Tuomas Jokinen. Hänen johdollaan sitten tämän kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Säämingin Leskisiä oleva Itä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja, tri Elli Aaltonen. Sen jälkeen kuhmolainen opettaja Seppo Kämäräinen kertoi pähkinänkuoressa, huumoria unohtamatta, Kainuusta ja kainuulaisesta elämästä aina 1500-luvulta tähän päivään. Elli Aaltosen tyylikkäästi vetämässä sukukokouksessa käsiteltiin sääntömääräiset asiat sekä pohdittiin mm. seuraavan sukukokouksen pitopaikkaa. Suuntaa antavalla äänestyksellä eniten kannatusta tuntui saavan Pohjanmaan suunta Vaasa-Oulu -akselilla. Sukukokous päätettiin yhteislauluun ja Tuulikki Leskisen laulamaan iki-ihanaan Eino Leinon Nocturneen puolisonsa Hannes Leskisen säestyksellä.

Kainuu 13.–15.7.2012