Kesäretki Viroon, Tarttoon 12.-15.6.2017

Sukuseuramme toimintaan on tullut uusi muoto, kulttuurimatkojen tekeminen yhdessä sukuseuralaisten kanssa. Edellinen matkamme vuonna 2014 suuntautui läntiselle Uudellemaalle, tänä kesänä kohteeksi valikoitui Etelä-Viro ja siellä Tarton kaupunki ympäristöineen.

Tarton matkalle lähdettiin maanantaiaamuna vasta avatusta ja uutuuttaan hohtavasta Helsingin Länsisatamasta, ja vieläpä upouudella Tallink Megastar –aluksella. Osallistujia oli sopiva bussilastillinen, 36 henkilöä, ja ikäjakauma oli kymmenvuotiaasta liki yhdeksänkymppiseen. Satamassa ennen lähtöä matkalaukut lastattiin bussiin säilytykseen, joten laivalla pystyi oleilemaan ilman huolta matkatavaroista.

Laivamatka sujui rattoisasti ja pian olimmekin jo Tallinnassa, missä kätevästi siirryttiin Pohjolan matkan bussiimme. Seuraamme liittyi virolainen matkaopas Reet Kalamees, joka humoristella otteella kertoi matkallamme Tarttoon mm. Viron historiasta, sen tärkeistä ajanjaksoista, kartanokulttuurista ja luonnosta. Vajaa 200 kilometrin matka taittui maisemia silmäillessä. Matkalla näimme laakeita peltoaukeita ja niitä reunustavia kuusiaitoja, neuvostoaikaisia kolhoositiloja, joista osa on kunnostettu nykyaikaisiksi maatiloiksi, moderneja tuotantolaitoksia (mm. Valion meijeri) ja logistiikkakeskuksia sekä lukuisia haikaroiden sähköpylväiden päälle tekemiä pesiä, joissa pesänomistajat olivat useasti kotosalla. Adaveren tuuliyllyllä pysähdyttiin pikaisesti happihypyllä, ja mahdollisuus oli myös pienen kahvikupposen nauttimiseen.

Tartossa majoituttiin keskustassa olevaan, Emajoen rannalla sijaitsevaan Dorpat-hotelliin. Aivan hotellin vieressä oli ostoskeskus sekä paikallinen tori, Turuhall. Torilla oli myytävänä runsaasti erilaisia kukkia ja taimia, mutta myös jonkun verran vaatteita, käsitöitä ja muita tarvikkeita. Ostoskeskuksesta sai haettua vaikkapa elintarvikkeita täydentämään aamiaisbuffetia ja matkan hintaan sisältyneitä päivällisiä.

Toinen retkipäivämme alkoi kaupunkikierroksella, jossa näimme monia Tarton kaupunginosia, niin uutta kuin vanhempaakin rakennuskantaa, kerrostaloja ja omakotitaloja. Ajelimme myös Tarton itäosissa sijaitsevan Raadin entisen Neuvostoliiton lentotukikohdan tuntumassa, jonne v. 2016 avattiin Viron kansallismuseon uusi kolossaalinen päärakennus. Keskustassa jalkauduimme Toomemäelle, jossa opas selosti Tarton katedraalin raunioista, observatoriosta, enkelin ja paholaisen silloista ja alueen muistomerkeistä. Kierroksen päätteeksi halukkaat kuljetettiin Kansallismuseoon (Eesti Rahva Muuseum), jonka näyttelyt kertoivat Viron kulttuurista aina esihistoriallisesta ajasta lähtien sekä suomalaisugrilaisten kansojen arkikulttuurista. Illalla kokoonnuttiin vapaamuotoiseen tilaisuuteen hotellin kokoustilaan, jossa juteltiin sukuun, sukututkimukseen ja sukuseuran toimintaan liittyvistä asioista.

Seuraavana aamuna ohjelmaan kuului bussiretki Tarton koillispuolelle, Peipsijärven rannikolle. Ajoimme 1600-luvun lopulla Venäjältä Viroon paenneiden ns. vanhauskoisten raittikylien läpi ja kuulimme mielenkiintoisia asioita vanhauskoisten tavoista, joissa yhdistyvät vanhoillisortodoksisuus sekä taikauskoiset rituaalit ja tavat. Näimme myös miltei jokaisen talon pihamaalla kukoistavat korkeat sipulipenkit, mistä juontuu myös vanhauskoisten kylille annettu sipulikylä-nimitys. Käsityömyymälästä saattoi ostaa tuliaisiksi vanhauskoisten tekemiä vaatteita, tossuja ja koriste-esineitä. Peipsijärven rannikolta matka jatkui Alatskiven Linnaan, joka on yksi Viron komeimmista kartanorakennuksista. Se on rakennettu 1880-luvulla esikuvanaan Skotlannissa sijaitseva Balmoralin linna. Linnan kellarikerroksessa meitä tervehtivät varsin naturalistiset vahahahmot eri ammateissaan. Retken aikana nautittiin lounas Kivi Körts –ravintolassa. Illalla oli aikaa tutustua Tarttoon omin päin – kuka meni vanhaan kaupunkiin Raatihuoneen torin alueelle, kuka Kasvitieteellisen puutarhaan. Osa teki ostoksia kaupungin ostoskeskuksissa ja putiikeissa.

Kotimatkalle lähdettiin neljäntenä matkapäivänä. Paluumatkalla saattoi bussin ikkunasta ihailla vielä kaakkoisen Viron maaseudun maisemia ennen saapumista vilkkaaseen Tallinnaan. Matkalla ehdittiin poiketa jätskeille Anna Kauplus –nimisessä pikku kahvilassa Tartu maanteen varrella. Kotisatamassa porukka erkaantui kukin omille teilleen, mutta eiköhän me tavata taas ensi kesänä varsinaisen sukukokouksen merkeissä. Ja toivottavasti näitä kulttuuriretkiä pystytään tekemään tulevaisuudessakin, sillä ne ovat hitusen vapaamuotoisempia ja rennompia tilaisuuksia varsinaisiin sukukokouksiin verrattuna, joilla niilläkin on toki oma paikkansa ja aikansa.

Teksti ja kuvat (ellei toisin mainita), Sirpa Leskinen

Sihteeri, Sukuseura Leskiset ry